Loading
Opus

"Five Finns, one exhibition: Visitors have the chance to see how an artwork comes to life. And they are confronted with sensitive topics such as euthanasia. Each drawing in the room repeats the same man in the same position. He’s lying paralyzed in a bed, his eyes facing the room. By changing only small details from one drawing to another, they manage to create a dramatic story: a man with a deadly disease, begging for euthanasia. Young artist Okko Pöyliö has chosen a tough topic for his drawings. He is one of the five Finnish artists that are part of the exhibition; Finnish artist do Brandenburg, which opened in Lychen. It’s not an ordinary exhibition where the visitor is confronted with a finished artwork – no, here the emphasis lies in the creation of the work. Ida Koitila smiles; “I have never held an opening in an almost empty room.” She currently lives and works in Berlin, and accepted the challenge in the Uckermark with pleasure. On the wall in her room you can see the beginning of a painting and on the floor lays elements made out of plaster. The concept of the exhibition at Lichtschloss Lychen was Pasi Granqvists idea. He looks back on a career that transformed him from a sculptor, to an installation artist and then finally into a filmmaker. Now he combines all these elements in his art. In his room, two flat screens that are facing each other, are attached to a device in the roof so they can rotate in a circle. On one of the screens you see an opera singer, and on the other a man standing, reading the Finnish national epic: An installation where the artist is dealing with the topic of communication. Pasi Granqvist came to Lychen not more than a year ago. He has the dream to create an international art center out of the former school building at the Frederike-Kruger strasse 1. The fact that four of his fellow countrymen and colleagues accepted his invitation is an important step in the right direction. While Okko already brought many of his drawings, the other artists are busy creating their own works. Meanwhile the Finns are living and working in Hohenlychen. Every Friday to Sunday between 14 and 20 o’clock, you can watch over their shoulder while they’re working. The finissage is held on the 19th of September at 18.00. Correction to the caption: Work made by Okko Pöyliö Okkoart.com." Pictures tell dramatic stories, english translations from original text: Bilder erzählen dramatische Geschichte by SARA CATO. UckermarkKurier 3.9.2014.

An exhibition of Finnish contemporary art: MERITA KOSKIMIES - painting, SAANA INARI - video art, PASI GRANQVIST - video art, IDA KOITILA - sculpture, OKKO PÖYLIÖ - drawing "Granqvistiä ja Koskimiestä Saksassa" "VIISI suomalaistaiteilijaa järjestää yhteisnäyttelyn Saksassa Lychenin kaupungissa 29.8.-19.9. Finnish Artist Do Brandenburg -näyttelyn on kutsunut koolle kotkalainen taiteilija Pasi Granqvist, joka osallistuu näyttelyyn videoteoksillaan. Muut taiteilijat ovat pyhtääläinen kuvataiteilija Merita Koskimies, videotaiteilija Saana Inari, kuvanveistäjä Ida Koitila ja kuvataiteilija Okko Pöyliö. -Tämä on mielenkiintoinen ryhmä. Näyttelyssä on esillä hyvää uutta suomalaista taidetta eri aloilta, kertoo Granqvist. Näyttely järjestetään lähellä Berliiniä sijaitsevassa taidetalossa, Lichtschloss Lychenissä. Granqvist on ollut mukana perustamassa kansainvälistä taiteilijoiden kohtaamispaikkaa ja näyttelytilaa vuodesta 2013. Taiteilijat tekevät ensimmäiset installaationsa näyttelyn avajaisiin perjantaina 29.8. Tämän älkeen he jatkavat työskentelyä taidetalossa kuukauden. Yleisö pääsee seuraamaan teosten valmistumista. Syyskuun jälkeen kuratoimme tiivistetyn näyttelyn, joka nähdään myöhemmin Berliinissä ja Suomessa, Granqvist lupaa." KANERVA JALARVO. Kymen Sanomat 29.8.2014.

I have studied at Accademia di Belle Arti di Firenze in 2006-2010 under the direction of Professor Andrea Granchi. In addition, I was also taught by Prof. Renato Ranaldi, Prof. Massimo Orsini, Prof. Mauro Betti and Prof. Saverio Calogero Vinciguerra. I graduated from the 'Pittura e Arti multimediali' department and in addition to my artistic work, I have taken part in many artist's book exhibitions in Italy. 2014 was a significant year for our academy; it was the 450th anniversary of Michelangelo Buonarroti's death. Michelangelo was the first leader of the academy which was likewise founded 450 years ago. An anniversary exhibition curated by Nilo Australi and featuring artists' books was introduced with the name 'LIBRopera nell'era digitale'.

"Alla Fyr Arte di Borgo degli Albizi, Merita Koskimies e Saija Puustinen, due finlandesi, dalla indubbia matrice espressionista che dipingono sulla scia di una deformazione violentemente soggettiva della realtà. Le loro opere opere hanno un'impronta astratta giocata su combinazioni di sfondi tenui, contrasti da tracce più desice; i colori sono forti, intensi, le pennellate si stendono aggressive dando spesso forma a volti astratti e drammatici. Il linguaggio alterna "lirica e dramma, mentre la tela è come uno specchio per rappresentare le emozioni più intime e passionali". La Nazione. 19.9.2007.

"La mostra della Galleria Ulisse presenta tre artiste finlandesi: Merita Koskimies, Kaija Mäenpää e Anu Torikka. Sullo sfondo di questa mostra c'è il fatto che tutte e tre hanno soggiornatonella Casa Finlandese di Grassisa, che comprende residenze-studio per artisti gestite dalla Fondazione Residenze-Studio dell'Associazione Artisti Finlandesi. La casa fu inaugurata nel 1968 e negli ultimi 40 anni vi hanno lavorato centinaiadi artisti finlandesi, che nello stesso tempo hanno potuto conoscrere la cultura italiana e l'arte italiana.' L'artista deve essere libero di muoversi, e non c'èbisogno di avere proprietà di qua e di là. Grassina ti offre libertà e indipendenza. Ed era proprio ciò che volevamo', disse la scultrice Laila Pullinen, che negli anni Sessanta partecipò alla ricerca e alla scoperta dell'edificio da destinare a residenze-studio di artisti finlandesi. La libertà, il sentirsi in viaggio, muoversi e superare confini sono cose essenziali per un artista. Il movimento non e' solo geografico ma anche consettuale. L'arte, l'essere un artista significano in molti sensi muoversi oltre confini, non arrivare mai al definitivo, perchè il riposo non è che una pausa in attesa della nuova partenza. Il viaggio geografico si trasforma in viaggio nella creazione artistica. E luoghi tra loro lontani s'incontrano nel linguaggio artistico. È quanto rappresentano anche le opere delle tre artiste finlandesi esposte alla Galleria Ulisse." RIIKKA LESKINEN. Fonzazione Residenze-Studio dell'Associazione Artisti Finlandesi/Taiteilijalehti 2007

Elimäki. Vankka nykyekspressionismin kattaus.Moisio Contempo. Moision kartano 18.12. saakka. EMPIRE-KARTANON ja ekspressionismin vuoropuhelu venyttää toivottavasti taidekeskustelun rajoja. Tyylisuunta on sitkeästi pitänyt pintansa taidevirtausten vuossa. Pahanilkisen lapsen tavoin Mikko Hallikainen karsastaa annettuja totuuksia ja koluaa ihmisen sisikunnan perimpiä nurkkia. Syöksähtelevä käsi kuljettaa ronskia rappausta vailla etukäteissuunnittelua. Foucault Hullussa lautturissa on avainsana. Seksuaalisuus, olemassaolon ahdistus, harhapolut ovat ihmisen ydinaineksia. Pintakauneus on arvotonta, todisti Tyko Sallinen maalauksillaan jo 1900-luvun alkukymmeninä. Johanna Väisäsen digivedosten tehdassalit ovat haikeita rapistuneen kauneuden kuvia. Aivan toista maata ovat isot sysimustat teokset. Vanerireliefien kaiverrusjälki tulee muistumina katsojan iholle: hiiltynyt puu, tervan tuoksu, noen himmeys. Vivahteet aukeavat katsojan liikkeen myötä. Öinen lehto on vaikuttava monumentaaliteos, joka muuttaa aulatilan sakraaliksi. SANAN kohtaloa pui Merita Koskimies. Ilmavissa tussitöissä sattuma sekoittaa ja päättää, jäikö sana eloon vai tuliko siitä viittaus Vapauden patsaaseen vai Karyatidiin. Roima työstämisen jälki lataa voltteja massiiviseen maalauspariin, joissa taiteilija vimmaisesti poraa vastakohtapareja: Kysymys ja Vastaus, Elävä ja Kuollut. Tekstuaaliset lisät viettelevät käsitetaiteen suuntaan. Graffitin houkutuskin on läsnä. Arto Väisänen herkuttelee mustan ja valkean häivytyksillä henkäyksen ohuesta iskunkestävään tummaan. Viiva taikoo värisevää verkkoa ruudukkaalle, kulahtaneelle paperipohjalle. Mustemeri on huikaisevan kaunis. Iso Lämpöä ja muuta kodin tekniikkaa-teos puhuttelee arvoituksellisuudellaan. Keitä ovat lapset, kuka sivekäs olento? KATSOJAN kierros kiertyy umpeen Sami Korkiakosken Elinoita-hurjastelussa Vallgrenin, Mäntysen ja Aaltosen veistosten seurassa. Tuholle haiskahtava intohimo syövyttää, huojuva liike viestii epävarmuutta. Viereisen seinän Silvia ruusuineen tulee kerrassaan toisesta maailmasta. Korkiakoski huiskii, tykittää tihennyksiä, kieputtaa ja tökkii kuvapintaa kuin riivauksessa. Väri on paksua materiaa, joka kimpoaa uhmakkaasti pinnasta ulos. Näyttely on vankka nykyekspressionismin kattaus. Taiteilijat puhuvat kukin omalla äänellään, vaikka taiteellinen sukulaisuus huohottaakin taustalla. LEENA-RIITTA SALMINEN. Kouvolan Sanomat 20.10.2013.

Anu Torikka, Reetta Ahonen, Merita Koskimies. Galleria Lato, Prato Italia 2011 "Una mostra collettiva che mette a confronto le poetiche e le tecniche espressive di tre artiste che in comune hanno la terra d'origine: La Finlandia. Lo spirito del nord grande protagonista dalla metà dell'800 del panorama figurativo europeo con i suoi paesaggi dal vero riiletto e filtrato da uno sguardo contemporaneo dove il nesso causale fra natura e sua problematicità è adesso interirizzato in una sfera archetipica." "Merita Koskimies: La forte espressivita' dei contrasti cromatici, l'astrazione delle forme, il potere sinestetico delle combinazioni di colore e gesto, l'utilizzando di tecniche miste create ad hoc attinge alla tradizione dell'informale che ha precedenti illustri nell'arte figurativa nordeuropea del dopoguerra. L'immagine nei lavori di Merita Koskimiesnon è semplicemente qualcosa di astratto ma è un essere visibile in sè definito e autosufficiente. Forse già parlare di immagine in questo caso è fuoriviante, non fosse per il significato di copia, ripetizione a cui fatalmente associamo il sostantivo. Queste sono forme non intelligibili secondo i parametri della razionalità, non sono espressioni di sentimenti ma atti in cui l'evento artistico si esaurisce nel momento stesso della sua creazione. La trascrizione dele sensazioni avviene con un automatismo slegata da qualsiasi intento descrittivo. Momenti in qui vedente e visibile si fondano nel vedere, nei quali è contenuta la causa stessa del fatto che li si possa vedere o percepire. La concecione non può precedere l'esecuzioneper le stesse ragioni per qui l'evento psichico può solo sommariamente essere descritto a parole per il suo essere continuamente in movimento. Prima dell'espressione non c'è nient'altro che un movimento interiore, una febbre cogente, una tensione la cui fonte di emanazione è il principio assoluto non una forma pensiero verbalizzata. Il titolo dell'opera aiuta forse a muoversi nell'humus comune fra l'artista e opera. LEONARDO MARTINI. Prato 17.9.2011.

"L’esposizione, curata da Nilo Australi in collaborazione con Andrea Granchi e Maurizio Olivotto, pensato appositamente per il 450° della fondazione dell’Accademia delle Arti del Disegno, consente una ulteriore occasione di riflessione sulla produzione di opere in forma di “libro d’artista”. Il centinaio di opere esposte presentano la recente produzione di un gruppo di artisti ormai affermati – che hanno svolto, o stanno ancora svolgendo, nel settore dell’Alta Formazione Artistica il ruolo di artisti-docenti – accanto a quella di giovani di eccellenza provenienti da tutte le parti del mondo, in un territorio in cui pittura, scultura, fotografia e le più recenti tecniche digitali si intrecciano in uno stimolante campo di lavoro, dove si possono rintracciare elementi di riflessione sul rapporto, nella contemporaneità, tra arte e dittatura ipertecnologica, in una globalizzazione che possa rispettare le diversità, le molteplicità, piuttosto che puntare sulla banalizzazione della realtà quotidiana." JULIET ART MAGAZINE, maggio 24th, 2014.

"Linkki kosmokseen" "GALLERIA Uusikuvassa avautuneessa Le ink -näyttelyssä on helppo hengittää. Italialaisen Claudio Fazzinin nopea käsi jätti riisipaperille ilmavaa ja kaunista jälkeä. Pyhtääläisen Merita Koskimiehen tuoreissa teoksissa on vapautta ja välittömyyttä. Teosten niminä on käytetty Skin, eli iho, ja Nimetön. Lähes samannimisten teosten kokonaisuudessaitse teoksen nimi saattaa hävitä. Merkitys löytyy teosten materiaaleista, järjestyksestä ja sarjallisuudesta, teoksista itsestään. Minimalistinen lähestymistapa paljastaa teoksen sanoman ydintä. IHOMME on linkki ulkoiseen järjestäytyneeseen maailmankaikkeuteen. Elämme, aistimme ja reagoimme kehomme ja ihomme kautta. Kehossa on menneisyyttä ja tulevaisuutta. Se muuttuu ja lopulta hajoaa, mutta juuri tämä elämän hetki siirtyy tussimaalauksiin taiteilijan kehon ja ihon kautta. Teokset syntyvät paperin, tussin ja veden yhteisvaikutuksesta. Maalauksen yhdenkin viivan vetäminen vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Japanilaisen taidekulttuurin yksi herkullisimmista alueista, tussimaalaus, näyttäytyy uudella tavalla länsimaalaisten taiteilijoiden esittämänä. Claudio Fazzinin käyttämät perinteiset materiaalit silkki, riisipaperi ja nauhat tuovat näyttelyyn arvokkuutta ja alkuperäisyyden tunnetta. MATERIA muuttuu pelkistetyssä teoksessa ideaksi. Idea muuttuu materiaksi, eli maalaukseksi kehon kautta. Kaikki maailmassa on yhteydessä keskenään. Yhteys taiteilijoiden välillätuntuu harmonisessa teoskokonaisuuksien dialogissa, josta ei tekisi mieli mitään poistaa. Mitään lisättävää tässä ei myöskään ole. Teokset ovat yhtä mysteerisiä kuin japanilaiset hieroglyfit, joissa symbolin taakse on piilotettu kokonaisia lauseita, ideoita tai lauluja kosmoksesta." ALEKSANDRA HINTSALA. Kymen Sanomat 20.8.2014.

"Taiteesta ei voi takoa tyhjentävää määritelmää. Pyhän Sebastianin pöydässä Merita Koskimies, Mikko Hallikainen ja Saija Puustinen Kouvolan taidemuseon yläkerrassa 30.11.2008 saakka. "Kouvolan taidemuseon yläkerran näyttely on haaasteellinen kokoemus. Se nostaa pintaan pohdinnan kriitikon roolistakin. Näistä töistä ei selviä oman pitämisensä tai ei-pitämisensä ahtaasta aukosta katsomalla, ei edes oman katsojan kokemuksensa varassa, koska sehän vain paljastaa jo aiemmin koetun luoman turvalukituksen." Tekijät ovat nuoria ammattitaiteilijoita, joilla on siis oltava hallussaan monet kuvan tekemisen ulottovuudet. Heitä yhdistää työskentely Mazzanossa, Italiassa, ja Pyhälle Sebastianille pyhitetty kirkko siellä. Pyhä Sebastian oli keisari Diocletaniuksen henkivartiokaartin kapteeni, joka kristityksi käännyttyään tuomittiin kuolemaan jousimiesten maalitauluna. Siitä hän kuitenkin selvisi hengissä, mutta koki väkivaltaisen kuoleman myöhemmin. Pyhä Sebastian on maalaustaidetta ehkä eniten inspiroinut pyhimys. Ekspressionismilla on kautta taidehistorian ollut vaikeasti ymmärrettävän, jopa hyljeksittävän, taiteen leima. Se on herättänyt hyvän maun vartioissa syytteitä rujoudesta ja räävittömyydestä, halusta kaivella elämän yöpuolia. Se on sallinut eksistentialistisen ahdistuksen ja alitajunnan yllykkeitten kääntämisen kuviksi. Se ei suostu siloittelemaan ja puuteroimaan tuskaa ja kuolemaa tunnistamattomaksi mössöksi. Kouvolan taidemuseon taiteilijakolmikko kantaa ekspressionismin perinnettä ja uusintaa sitä. Mitään tärisyttävän ennennäkemätöntä ei ole tarjolla, mutta ompahan silti kolme erilaista yritystä siirtää sovinnaisen taidekäsityksen rajaviivaa. Italian viime vuosikymmenten taide on varmasti tullut reissussa tutkituksi ja sekin teoksissa näkyy. Mikko Hallikaisen Iltakonsertti melonikauppiaan takaseinällä ja varsinkin Leonardon ruokalista ovat tietoisia taantumia lapsen arkkityyppisiin ilmaisuihin, eräänlaisiin alkukuviin, joissa kuva ja teksti syntyvät spontaanisti sekoittaen. Ihminen kantaa muassaan, meni minne tahansa, omia kokemuksiaan. Åke Mattas Pyhän Sebastianin housuissa on kollaasi tekijälle itselleen merkittävistä aineksista sekä kokemuksista Ateneumin taidemuseon työntekijänä. Ei Mattaksen samaistaminen pyhimykseen ole kaukaa haettu, kun muistaa, miten kovan kamppailun hän joutui käymään, hyväksytyksi taiteilijaksi tullakseen. Ja aika monella meistä on jousella ammutuksi tulemisen kipeä kokemus. Italiassa vanha kulttuuri on läsnä kaiken aikaa. Voisin kuvitella, että vaikka sitä rakastaisi miten, jonakin sateisena, surumielisenä päivänä voi tulla vastareaktio. Jolloin pysyvyyden sijaan esiin purskahtaa tilapäisys ja klassisen harmonian sijaan särö ja riitasointu. Pyhtääläinen Merita Koskimies maalaa tussilla ja punaviinillä, lähettää aihion matkaan ja ihmettelee lopputulosta. Kolmivaiheinen Sanan synty on kuva prosessista, jota eivät sido totunnaiset säännöt. Sana ilmestyy tyhjästä. Maalaus Muodossa, jossa sataa läpi, korostaa taiteen dynaamista, kehollista fyysisyyttä samoin kuin uhkea Leonardo. Saija Puustisen Mae West on samaa kuvakieltä kuin italialaisen avantgarden Clementen läpinäkyvät figuurit. Taiteilija sieppailee kokemastaan fragmentteja, ottaa vain palasen kerrallaan tarkasteltavaksi. Kuvaustapa on kulmikasta ja kömpelöä vähän samaan tapaan kuin jo ekspressionismin saksankielisillä pioneereilla satakunta vuotta sitten. Yllätykset, satunnaiset tapaamiset, vastaan tullut näkymä antavat päivälle merkityksen. Näyttely on rohkea veto Kouvolan taidemuseolta. Epäilemättä sen äärellä on huokailtu: tämäkö taidetta? Uskon kuitenkin, että jonkun katsojan vastaanottoaparaattiin auenneen uusi kanavakin. Taidetta ei voi pakottaa yhteen määritelmään. "Pyhtääläinen Merita Koskimies maalaa tussilla ja punaviinillä, lähettää aihion matkaan ja ihmettelee loputulosta. Kolmivaiheinen Sanan synty on kuva prosessista, jota eivät sido totunnaiset säännöt. Sana ilmestyy tyhjästä. Maalaus Muodossa, jossa sataa läpi, korostaa taiteen dynaamista, kehollista fyysisyyttä samoin kuin uhkea Leonardo." LEENA-RIITTA SALMINEN. Kymen Sanomat 30.10.2008.

Väinö Tanner Foundation manages a charming artist's studio in Mazzano Romano, Italy. I have worked in the studio twice, first time being in June, 2005. In the following autumn I had an exhibition in a city among the Adriatic Sea, Porto Recanati and yet another exhibition at Galleria BE'19, in Helsinki. 'Hullun keltainen roomalainen - Follia gialla di Roma' was one of my three exhibitions at Galleria BE'19 during a long and rewarding collaboration between the years 2002 and 2014 with gallerist Kirsi Niemistö-Smedberg. My latest exhibition in my favourite art gallery was 'Sielu ja eläin - Anima e Animale' (Soul and animal) in 2010. In 2008 my and my artist colleagues' Roman works were on display at Kouvola Art museum in an exhibition known as 'In the table of St. Sebastian'.

"Per aver coronato proprio a Firenze nel 2006, all'accademia di Belle Arti, gli studi intrapresi nel Paese natale e proseguita a Praga. E perché, tra i luoghi delle sue numerose esposizioni, tanto personali che collettive, vi è anche Firenze (Biennale Internazionale dell'Arte Contemporanea del 2003) oltre che Porto Recanati (Castello Svevo, 2005). La sua pittura si caratterizza per una vivida ricerca intellettuale sull'astrazione, esplorata con efficaci e luminosi cromatismi e con le più varie tecniche, veramente "miste" perchè con l'olio, con l'inchiostro, con l'acquarello troviamo "ingredienti" davvero insoliti come il carbone e il vino. Ne scaturiscono intensità e contrasti dagli imprevedibili effetti emozionali, che sono, al tempo stesso, testimonianza e documentazione del fondamento estetico di Merita Koskimies: "entrare nel mondo dell'astrazione" che, per paradosso, è, secondo l'Artista, "quello reale", più reale di una rappresentazione verosimile. Le sue opere sono il risultato di un gesto estetico, che pare lanciare i colori per trovare, nel loro impatto contro la tela, una verità che va scoperta, decifrata: i titoli sono come una mappa che orienta fra le tante emozioni, le tante sollecitazioni mosse da questi colori, (tinte ad olio rosse e blu raggrumate e trascinate dal pennello, reticoli esplosi da chiazze acquerellate, impasti polimaterici) che scardidano le tranquillizzanti certezze del figurativo. Ad una sorta di immagine circolare, fatta di nero inchiostro, di blu acrilico, e delle loro "sbavature", si unisce una concrezione altrettanto blu, del tutto estranea a qualunque geometria di riferimento, non inquadrabile in nessuna realtà: sembra una implosione, un disgregarsi, in quella ricerca della realtà proprio nell'astrazione, che è il fulcro delle intenzioni estetiche dell'Artista. Nebulose macchie acquerellate si insinuano nella compattezza del blu e sembrano scardinare anche la "realtà" del colore. Tracce di figurativo si intravedono in "Emigrante", dove un volto umano, appena accennato da spezzate linee di matita, si risolve in un grumo rosso che una macchia acquerellata e nervose "strisce" di carbone mettono in angosciante risalto: è l'angoscia di chi non ha più le sue radici, disgregato anche nella figurazione, in una soluzione estetica tanto più incisiva perché non vuol essere replica della realtà, ma interpretazione di ciò che non trova, nella realtà, una immagine che gli corrisponda. Così "Nascità della parola" o "Riflesso di Passione" o "Cieco e muto": ci guidano fra l'intensità e la levità della materia pittorica, fra la fluidità delle sensazioni e la densità delle situazioni, nella ricerca di una diversa e nuova Estetica che travalichi il concetto stesso di "astrazione" per aprirsi "via che porta all'arcano". SONIA SALSI. Pègaso Periodico di Cultura-Arte-Costume, Anno XXXI - Giugno 2008. SONIA SALSI. Pègaso Periodico di Cultura-Arte-Costume, Anno XXXI - Giugno 2008.

"Kartano on vimman vallassa Nykytaide ja Empire lyövät kättä Moision kartanossa" "Ensimmäistä kertaa seinille on ripustettu rohkeasti nykytaidetta. Kuvataiteilija Arto Väisänen keräsi viiden hengen joukkueen, joka valloitti kuluneella viikolla kartanon. Hänen, Johanna Väisäsen, Merita Koskimiehen, Sami Korkiakosken ja Mikko Hallikaisen työt käyvät vuoropuhelua 1800-luvun alussa rakennetun kartanon kanssa. Empire-tyyliin konservoitu interiööri villin värisine seinineen tuo viisikon näyttelyyn kontrastia." MATTI TIEAHO. Kouvolan Sanomat 14.9.2013.

"Suurikoinen öljymaalaus Musta enkeli on toteutukseltaan lennokas ja dynaaminen. Sisältönsä puolesta se voisi kuvittaa Tuomari Nurmion 1980-luvun synkistelyalbumia Lasten mehuhetki. Kuvan voi myös ajatella joka lastenhuoneessa roikkuvan suojelusenkelitaulun ironiseksi kommentiksi. Koskimiehen taiteen maailma on kaiken kaikkiaankin synkkä ja mustanpuhuva, ja siksi kai tuntuu tämän ryhmän postmoderneimmalta. Kauhuefekti on kaikenaikaa läsnä. Öljymaalaus Mies keittiönpöydän äärellä on kuin ekspressionistista grafiikkaa mustan ja punaisen sävyissään ja henkilöhahmojensa muncmaisessa vääristyneisyydessä. Siinä on eksistenssiahdistusta ja viitteitä klassisiin boheemi- ja taiteilijaelämän kuvauksiin, vaikkapa Gallén-Kallelan Symposioniin. Koskimies on tuonut esille myös ready made-esineitä. Taiteilijan käyntikortti, käytetty saippua on näistä selkeimmin puhutteleva. Saippua on ilmeisesti nousemassa merkittäväksi taiteilijuuden määrittäjäksi, koska myös Hannu Väisänen on käyttänyt sitä aiheena viimeaikaisissa töissään." Itä-Savo, näyttelystä Kuumeenmittaajat vuonna 2000.

In the first half of the 90's I studied, exhibited and took part in the writer's groups of literal actions in North Carelia, Finland. We met up with "Noljakka moose crew", young authors who too are memebrs of writers union Ukri, and we published some poet booklets and anthologies. My first painting teacher was Maestro Reijo Turunen and I was taught performance art as Artist Anneli Heliö's apprentice. We performed with fire and made a tableau of Hugo Simberg's painting: The Wounded Angel. I am also interested in some prior Carelian Cultural Heritage. I have photographed the traditions of evacuees from Lake Ladoka in Carelia, tools and spirits found in their saunas, and used their typical household items in my installations. ”Merita Koskimiehen Väinön ja Masan vihdat (ehkä Reiskankin) –teos koostuu vuodesta 35 vuoteen vanhoista saunavihdoista, joilla hänen isoisänsä Väinö ja setänsä Masa ja Reiska ovat vihtoneet vuosien kuluessa. Vanhimpien vihtojen väri on muuttunut lähes ruskeaksi, kun tuoreimmissa on vielä voimakas koivun tuoksu. Teoksessa Koskimies on lähestynyt karjalaista identiteettiään, ollut osana esi-isiensä ketjua.” ENNI KÖMMISTÖ. Alueuutiset 2003. "Kaksi suomalaista Firenzen nykytaiteen biennaalissa” ”Lauantaina alkaneella Firenzen neljännessä kansainvälisellä nykytaiteen biennaalissa on Suomesta mukana Greta-Mari Voijola ja Merita Koskimies. Nykytaiteen biennaali jatkuu Firenzessä 14. joulukuuta asti. Voijolalta ovat esillä pastellimaalaukset Tilaisuus, Home valtaa alaa ja Varjoja paratiisissa. Koskimies esittelee öljymaalauksensa Boheemi sekä eri-ikäisistä vihdoista kootun installaation saunakulttuurista”. SUOMEN SILLAN UUTISVIIKKO 47/2003.

JOUTSENO. Niin passiolla kuin Rauhallakin on juuret kärsimyksessä. Siksi kärsimys sopii hyvin suuren kesänäyttelyn teemaksi Rauhaan. Rauhan Pax 5 Passio -näyttelyn vavahduttavin tuskan kuvaus on lähtöisin todellisesta ja yksityisestä kokemuksesta. Helsinkiläinen taiteilija Merita Koskimies menetti äskettäin aviomiehensä. Kuoleman aiheuttamasta tuskasta kertovat punaiset maalinroiskeet valkoisilla seinillä ja valtava risuista solmittu orjantappurakruunu keskellä tyhjän huoneen lattiaa. Mikko Valtosen näyttelytilassa killuu vihreä puinen pää narun jatkeena. Se on Valtosen murheen kuva ystävän tehtyä itsemurhan. KUVATAIDEAKATEMIASTA valmistuneen ja Pietarin Repin Instituutissa jatko-opiskelleen Janne Myllysen passio on yhtäaikaa yksityinen ja kollektiivinen, suuri inhimillinen kärsimysnäytelmä, sota ja terrori. Venäjällä hänen näkemyksiään Tshetshenian tai Irakin sodista ja suurvaltojen patriotismista sensuroitiin rankalla kädellä. Rauhassa maalaukset saavat rauhassa julistaa raiskattujen naisten haavoja ja asetta pitelevän sissin tyhjää katsetta. - Ei taiteilijan tarvitse olla dokumenttimaalari. Käsittelen aihetta vapaasti. Tyylini ei ole realismia, vaikka onkin esittävää. Yksikään hahmoistani ei ole omassa miljöössään, Myllynen kertoo. MONI taiteilijoista on tulkinnut passio-teemaa Kristuksen kärsimyksen kautta. Näin esimerkiksi virolainen Rauno Teider. Hän ei ole tyytynyt vain ripustamaan seinälle kehystettyä Kristus-triptyykkiään, vaan sisustanut koko huoneen. Seiniä kiertävät ihmiselon ihanuudessa ja kurjuudessa tarvittavat kaikkein välttämättömimmät kalut: sänky, pöytä ja televisio. Se on sitä ihanuutta. Se taas on kurjuutta, että kupissa seisova hahvi on homehtunut, ruusu kuihtunut maljakkoonsa, ja että huoneen nurkkaan on hellästi peitelty kuollut lintu. Marianne Kaustisen Rukous I ja Rukous VII -grafiikanlehdet ovat puolestaan tyylikkäitä esityksiä Jeesuksesta, joka näyttää naiselta. Antti Majavan hurjassa huoneessa kärsimys on läsnä lattiasta kattoon kaikkine seinään teipattuine vaahtomuovipatjoineen. HELSINKILÄINEN Mikko Hallikainen ripustaa työkseen näyttelyitä Ateneumissa. Jos ovat Suomen taiteen klassikot hänelle arkea, on miehen oma taide täysin vastakkaista: graffiteja ja sarjakuvaa muistuttavaa groteskia ja yksinkertaista viivaa vedeltynä suoraan seinään. Ylimpään kerrokseen, hämyisään vinttiin, on viety Suomen tämän hetken huipputaiteilijaksi rankatun kuopiolaisen Arto Väisäsen työt. Väisäsen yhtäaikaa keveät ja painavat hiili-, tussi- ja lyijykynäteokset ovat läpikuultavia tulkintoja aiheesta Koti. Ne kannattaa käydä katsomassa, vaikka portaiden kapuaminen ehkä tuntuukin jo raskaalta monen kerroksen kiertämisen jälkeen. Ehkä koko näyttelykierros kannattaa aloittaa sieltä. SARI PULLINEN. Etelä-Saimaa 1.6.2005.

"Yksityisiä ja yhteisiä kärsimysnäytelmiä" Pax 5 Passio. Kuraattori Pauli Parkkinen. Rauhan vanha sairaala, Joutseno. "JOUTSENO. Niin passiolla kuin Rauhallakin on juuret kärsimyksessä. Siksi kärsimys sopii hyvin suuren kesänäyttelyn teemaksi Rauhaan. Rauhan PAX 5 Passio -näyttelyn vavahduttavin tuskan kuvaus on lähtöisin todellisesta ja yksityisestä kokemuksesta. Helsinkiläinen taiteilija Merita Koskimies menetti äskettäin aviomiehensä. Kuoleman aiheuttamasta tuskasta kertovat punaiset maalinroiskeet valkoisilla seinillä ja valtava risuista solmittu orjantappurakruunu keskellä tyhjän huoneen lattiaa." SARI PULLINEN. Etelä-Saimaa 1.6.2005.

"Nella sala Biagetti espone la pittrice Merita Koskimies Arte finlandese al Castello Svevo L'emozione e la cultura nordica" "PORTO RECANATI - Un giorno fu dato disputare - cose dalla televisione, si sa - se sia più buono il baccalà alla finlandese l'abbacchio alla romana. Tra tutti igusti sui quali disputare, quello legato alla gastronomia è il più controverso e probabilmente il meno acconcio alla "reductio ad unum". Ma guando si tratta di arte, il linguaggio intorno al gusto si fa universale, percui, finlandese o romana che sia, se è bella piace ovunque. Lo si potrà verificare ogni sera , a partire dalle ore 17.30, visitando la mostra pittura che l'artista finlandese Merita KOskimies terrà nella Sala Biagetti del Castello Svevo. Nella forma -non troppo facile se non si è artisti veri - dell'astratto e del simbolico, l'artista nordica è in grado di trasmettere la sua forte carica emozionale al pubblico di ogni latitudine e formazione culturale, come dimostra il suo curriculum ricco di mostre di successo -l'ultima delle quali proprio pochi giorni fa ad Arad in Romania -in ogni parte del mondo. Senza contare poi la presenza di suoi quadri in collezione pubbliche e private. L'uso quasi esclusivo dei colori ad olio, rende ancor più pregiata ad accattivante la sua opera. La mostra rimarrà aperta fino al 25 di settembre."

I studied at Academy of Fine Arts in Prague in 1995-1996 at Conseptual Media School led by Professor Miloš Šejn and at the figurative Painting School of Professor Antonín Strizek in 1999-2000. At the school of Miloš Šejn I learned the principles of body action in relation to the landscape and city and I studied various body movements, even in spite of a loss of a certain authenticity. I exhibited art performances in Stromovka park in Prague, and one of them, "Into the lace wrapped war" was photodocumented by an Australian artist, Jill Wolf.

"L'atmosfera che investe il visitatore è vorticosa. Un vento impetuoso che agita neri chador avvolgenti le fattezze di sette corpi femminili in viaggio verso l'ignoto è l'introduzione alla mostra che si sviluppa nel piano inferiore. Qui si imbatte in video vendite di organi artificiali poste in contiguità con un luogo più appartato e segreto: una parete a lacunari che nasconde elegiache memorie di vite trascorse. Di seguito si apre l'immensa triplice sala espositiva illuminata dall'alto. Molti eventi separati popolano il primo spazio: plinti a sostengono di sculture inesistenti, di cui però si scorgono le ombre che sembrano rincorrersi e allacciare un dialogo con un'altra improbabile lunga ombra proiettare da figure disegnate su tela. E ancora, scatole, teche e urne cinerarie, che racchiundono memorie presenti e future, fronteggiano un enorme arazzo policromo nei cui gomitoli, ancora sparsi nei dintorni, si può udire lo sferruzzare del suo farsi. Occupa la seconda sezione un unico grande lavoro: il naos di un tempio sormontato da un arcobaleno-fregio di omini rossi, cui rispondono le gigantografie di nudi sia maschili che femminili. L'ultima sezione accoglie quattro lavori a parete, ma la supposta "classicità" di questa impostazione è prestamente sfatata dall'organizzazione spaziale dei lavori e dalle vibrazioni sonore, non più memoria di un'assenza, ma segno di presenza." Prato, giugno 2010.

Ink Before alphabets, images and words were one, a sign. Contemporary calligraphical painting as a form of art still includes graphical signs, but also geometric shapes and purely visual marks. When and how have ink artists transformed graphical signs into the sings of movement and touch without any symbolic meaning? Painting is moving towards primitive elements and high-concentration rituals. The movement is kinetic and gives the artist a communication with the material. The artist itself acts as a medium in the heart of the artistic process, where painting is created. I have been deeply involved in this subject trough Leonardo da Vinci’s “vedere sapere”, seeing-comprehending concept. Comprehending while seeing means that the artist intuitively knows what to do to the art object so it can be finished or how the process of kinetically made art proceeds. An artist’s focus is at an optimum and the artist gets sensorial information through contact with the work’s material. The artist’s motion and a connection with the material guides the artistic operation. A synthesis of thought and touch occurs. A though therefore doesn’t precede an act, but is simultaneous with it. I want to research how this metasynthesis influences artistic actions in a region of traditional ink painting. What effect does one’s inner technique and its control have on art. How much does a contemporary artist use Zen masters’ teachings and what impact does it have on the end result.

”Toisinaan tornitkin sortuvat”.”Kouvolan taidemuseossa avautuva kiertonäyttely TaloKoti on Susanna Judininkuratoima näyttely, jossa kiteytyy 18 taiteilijan pohdinta talon ja kodin merkityksestä. Kantavana ideana on psykologinen ajatus talosta ihmisen kuvana, ja toisaalta omakuvan taidehistoriallinen merkitys niin sanotussa taiteen keskiössä, Judin –yksi näyttelyn taiteilijoista itsekin, sanoo. Paitsi yhteinen teema, taiteilijoita yhdistää myös se, että he ovat ainakin jossain elämänsä vaiheessa opiskelleet Lahden taideinstituutissa”. KATARIINA HAKANIEMI. Kouvolan Sanomat 8.2.2003. ”Tulkintoja talosta, tilasta ja kodista”. ”TALOkoti-näyttelyssä osa taiteilijoista käsittelee teemaa hyvinkin subjektiivisesti, oman kokemuksen kautta, lähelle tarkentaen. Omat juuret, sukupolvelta toiselle siirtyneet esineet ja talo asujansa omana kuvana ovat teosten aiheita tai niiden lähtökohtia. Mutta myös yhteiskunnallisten murrosten vaikutus perheeseen ja julkisten tilojen valvonta, mielenterveysongelmaisten todellisuus ja sauna, viina ja maisema, home ja ruoka ovat teosten aiheina.” MARLEENA LIIKKANEN. Kouvolan Sanomat 3.5.2003.

"Apre il 25 maggio prossimo il ciclo di incontri - eventi -concerti che fino al 16 giugno coinvolgerà gli studenti e docenti dell'Accademia delle Arti del Disegno, del Concervatorio L. Cherubini e dell'ISIA, un primo passo verso il Politecnico fiorentino delle Arti. Dopo lo stop estivo, si riparte a ottobre. Il progetto nasce dall'intento da rafforzare e sviluppare le collaborazione tra le Istituzioni di Alta Formazione Artistica e Musicale (AFAM) presenti a Firenze che già hanno visto il configurarsi di una concreta sinergia nel Biennio Specialistico in Arti Visive e Nuovi Linguaggi Espressivi che l'Accademia di Belle Arti ha avviato da alcuni anni. Lo scopo è arrivare a concretizzare attraverso l'Associazione "Citta delle Arti e del Disegno" un primo passo verso quell'auspicato e più ambiziosa Politecnico delle Arti che dovrebbe vedere tre Istituzioni impegnante, assieme all'Università, all'Opificio e alla Soprintendenza, su un terreno comune e su problematiche e finalità sempre più condivise. Questa prima edizione nel progetto sarà dedicatà alla figura di Paolo Targetti Presidente dell'Accademia di Belle Arti la cui recente e prematura scomparsa ci fa mancare uno dei più entusiasti firmatari dell'Associazione che più si erano impegnati per la promozione dell'Arte e della cultura nella nostra città." MINISTRO DELL'ISTRUZIONE DELL'UNIVERSITÀ E DELLA RICERCA, Immagine e Musica nel Barrocco e nel Contemporaneo 29.5.2010.

Merita Koskimies, Merikeskus Vellamo, Kymenlaakson museo 2013. "Mahonkiveneen kannella vai pallona flipperissä?" Adolf Bockin (1890-1968) meritaide ja Merita Koskimiehen maalaukset asettuivat keväällä 2013 Merikeskus Vellamossa kontrastiin, josta voisi todeta, että yksi plus yksi oli enemmän kuin osiensa summa. Kumpikaan näyttely olisi tuskin yksinään herättänyt sellaista keskustelua ja sellaisia intohimoja kuin nämä kaksi näyttelyä yhdessä. Toinen kokija nautti Bockin harmonisesta tunnelmasta ja suorastaan kärsi astuessaan näyttelyyn, josta ei löytynyt logiikkaa. Toinen puolestaan kiteytti ajatuksesnsa juuri päinvastoin: Bock edustaa minulle taitoa. Taide isolla T:llä on minulle tuolla toisessa tilassa". "Voisi sanoa, että Bock lipuu uljaasti - siellä ollaan perinteisellä mahonkikannella. Koskimiehen näyttelyssä vene alkaa keikkua. Koskimiehessä olin kuin pallo flipperissä, eksyksissä, mutta kivasti eksyksissä". ANNIKA UTRIAINEN. Kaakkuri Kaakkois-Suomen taidemuseoiden tiedotuslehti, 2014. "Tussimaalauksissani traditionaalinen informalismi lähenee 'ad hoc'-tyyppistä improvisaatiota. Värin ja eleen syntesiaan on kuitenkin sisäänkirjoitettu teoksen oliollisuus. Kromaattiset kontrastit muodostavat näkyviä hahmoja taiteilijan ja teoksen välisessä yleisessä humuksessa." TAIDEMAALAUS 3/2011

”Merita Koskimiehen Väinön ja Masan vihdat (ehkä Reiskankin) –teos koostuu vuodesta 35 vuoteen vanhoista saunavihdoista, joilla hänen isoisänsä Väinö ja setänsä Masa ja Reiska ovat vihtoneet vuosien kuluessa. Vanhimpien vihtojen väri on muuttunut lähes ruskeaksi, kun tuoreimmissa on vielä voimakas koivun tuoksu. Teoksessa Koskimies on lähestynyt karjalaista identiteettiään, ollut osana esi-isiensä ketjua.” ENNI KÖMMISTÖ. Alueuutiset 2003.”Kaksi suomalaista Firenzen nykytaiteen biennaalissa” ”Lauantaina alkaneella Firenzen neljännessä kansainvälisellä nykytaiteen biennaalissa on Suomesta mukana Greta-Mari Voijola ja Merita Koskimies. Nykytaiteen biennaali jatkuu Firenzessä 14. joulukuuta asti. Voijolalta ovat esillä pastellimaalaukset Tilaisuus, Home valtaa alaa ja Varjoja paratiisissa. Koskimies esittelee öljymaalauksensa Boheemi sekä eri-ikäisistä vihdoista kootun installaation saunakulttuurista”. SUOMEN SILLAN UUTISVIIKKO 47/2003.

”Merita Koskimiehen maalauksia 18.8. saakka Galleria BE’19:ssa, Uudenmaankatu 19-21..Merita Koskimies tuntuu maalaavan mahdollisimman ekspressiivisesti, moniväristä voimamaalausta paksulla siveltimellä hullunmyllyksi kankaalle. Sellainen dynamiikka lähestyy summittaista. Vaikka suurten kankaiden aiheena olisivatkin kasvot, niiden piirteiden voimaa Koskimies ei liiemmälti korosta, hän vain ottaa ne lähtökohdaksi, jossa huiske puhuu, hän antaa maalaamisesta hurmaantumisen viedä. Koskimiehen omaperäisissä värikontrasteissa ja yhdistelmissä onkin ehdotonta maalauksellista vireyttä, kylläkin sitä enemmän ja vahvemmin mitä vähempiin väreihin hän malttaa rajoittaa. Myös muutamat kokovartaloiset hahmot maalauksissa täsmentävät suurten kankaiden räiskettä. Vaikka malttia ja selkeytettyä dynamiikkaa kuviin tulevaisuudessa toivoisin, niin toivon tietysti, ettei Koskimies sittenkään menettäisi töittensä dynamiittia.” PESSI RAUTIO. Helsingin Sanomat 10.8.2002.

”Synnyttäjä myytiin taidehallista” ”Ex-joensuulaisten taiteilijoiden joukkoon liittynyt Merita Koskimies oli yksi niistä onnekkaista, jotka Suomen Taiteilijaseuran raati valitsi 105. vuosinäyttelyynsä Helsingin Taidehalliin. Esillä 118 teoksen joukossa Koskimiehen sekatekniikkatyö Nainen synnyttää, jonka jo Oulun taidemuseo ennätti ostaa kokoelmiinsa. Koskimies on maalannut karun kipukuvansa kuin hetken rujoutta korostaakseen taulun taustapuolelle. Maalauskankaan rosoiset reunat on jätetty repsottamaan näkyville, mikä sopii tehokeinoja kuvasta tulvivalle kaoottisuuden ja pelon ilmapiirille. Kokonaisuudessa kaikki risteilee yhtenä sekamelskana aivan siten kuin myös koko maailma näyttäisi tekevän synnyttävän äidin päässä. Koskimiehen ilmaisukieli on hyvin ekspressiivistä ja pelkistävää yhtä aikaa: letkut, tippapussit, sairaalan laitosvihreä ja muut symboliset viittaukset osuvat kohdilleen.” LIISA YLI-KETOLA. Karjalainen 24.2.2000.